keskiviikko 31. joulukuuta 2014

tiistai 30. joulukuuta 2014

Merkittävin vainaja

Gabriel García Márquez on kuluneen vuoden vainajista minulle merkittävin. Hän loi Macondon ja sen mukana kokonaisen maailmaan. Hän vei minutkin ihmettelemään jäätä.

García Márquez ei ole korvattavissa. Kukaan ei astu hänen tilalleen.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Valopilarit

Tänä iltana tulin kotiin valopilareita ihmetellen.

Varmaan joku totinen fyysikko osaa kuitata ne parilla kolmella fysiikan lailla.

Minä en niitä lakeja tunne, ja siksi vain ihailin.


lauantai 27. joulukuuta 2014

Kokoamista ja pystyttelyä

Sairastamisen jälkeen on noustava jalkeille, koottava työkalut ja pystytettävä rakennustelineet.

Sitten on muisteltava, misssäs minä oikein olinkaan.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukuun käki

Onpas ollut kummallinen joulukuun flunssa. 

Niin kuin olisi käki ollut kylässä. Ensin se oli yksi asia muiden joukossa. Sitten se kuoriutui ja alkoi kasvaa. 

Potki muut pois ja otti täyden vallan.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

tiistai 16. joulukuuta 2014

Aporia

Katson sivistyssanakirjasta, mitä aporia tarkoittaa. Se on umpikuja.


Olen oppinut ainakin sivistyssanoja, ja jonkinlainen elämän sijainti on tämäkin.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Rähmä, vaikku ja puuro

En pidä englannin kielestä. Ne ovat imperialisteja. Ne ovat kolonialisteja.

Englanti on rähmää silmissäni, vaikkua korvissani, puuroa suussani.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Saarikosken syksy

Syksy on mennyt Pentti Saarikosken kanssa.

Jotain on selvinnyt: Jeesus oli hänen sankarinsa. 

Pappeja ja kirkkoa hän inhosi.

Jumalasta hän puhui paljon, mutta lähestyessään ydintä hän tarkoin varjeli, ettei olisi paljastanut mitään.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Yksi lause

Joskus riittää yksi ainoa lause siihen, että se kääntää koko päivältä merkitykset uuteen asentoon.

Tänään olivat nämä sanat: "Ei meidän kummilasta mihinkään laitokseen viedä." 


perjantai 12. joulukuuta 2014

Jotain oli kuultu

Eilen maata pannessani mietin, että seuraavaksi päiväksi olisi taas ruokaa. 

Oli ainakin Isä meidän -rukous kuultu ja saatu jotain ylimääräistä päälle.




torstai 11. joulukuuta 2014

Betlehemiin tai Turkuun menossa

Jos tässä aikoisi jouluksi Betlehemiin, olisi varmaan lähdettävä matkaan tuota pikaa, sillä Nasaretista on Betlehemiin yhtä paljon matkaa kuin on Tampereelta Turkuun.

Jalkapatikkaan on varattava aikaa, kun nainenkin odottaa lasta.

Pääteitä ei voi mennä, sillä autoja on liian paljon ja pimeys on tiheä. Heijastimet on muistettava, vaikka yöllä ei ottaisi askeltakaan. Varajalkineet tarvitaan.

On varattava hotelli, jottei tule mitään yllätyksiä.


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Noppapeli ja valtion asiat

Kerrotaan, että filosofi Herakleitos vetäytyi Artemiin temppeliin pelaamaan lasten kanssa noppaa. Kun efesolaiset piirittivät hänet, hän sanoi: "Mitä te kurjat siinä pällistelette? Eikö tämä muka ole parempaa tekemistä kuin teidän kanssanne hoitaa valtion asioita?"


tiistai 9. joulukuuta 2014

Kaksi nuorta

Nuo kaksi nuorta siinä. 

Miten pienellä elämänkokemuksella ihmisen on pudottava elämän ensimmäiseen rakkauteen.

He nousevat ja lähtevät pois vain toisensa huomaten.

Eikä monta aikaa, kun he jo itkevät toistensa menettämistä.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Kannattaa tehdä hyvin

Kun viimeksi kävin tapaamassa professoria, hän sanoi: "Tämä on sellainen aihe, että tämä kannattaa tehdä hyvin."


En oikeastaan muista, että kukaan olisi minua koskaan tämän viisaammin kannustanut.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vaihdan BBC:lle

Ensi vuonna katselen BBC:tä.


Liittääkseni tapahtumat historiallisiin yhteyksiin. Saadakseni asiat oikeisiin mittoihinsa.


lauantai 6. joulukuuta 2014

Hiipimisen ylistys

Joulukuun kuudentena kiusaa marssiaskelten ääni. Niin paljon meteliä asioista, jotka voisi jo unohtaa ja tehdä tilaa jollekin muulle.


Minua miellyttää se askeltamisen laji, jota olen koettanut opettaa rippilapsille: tulkaa kirkkoon hiipivin jaloin.


perjantai 5. joulukuuta 2014

Kesken jääneet asiat

Katson portaille purkamiani kirjoja. Ne kaikki olen lukenut.

Miten pitkällä olisin, jos olisin myös omaksunut ja ymmärtänyt.


torstai 4. joulukuuta 2014

Huoneiden vaihto

Joskus lapsuuteni loppuvuosina myytiin tietosanakirjasarjaa "Tiedon portaat".

Huoneiden vaihdon takia olen sijoittanut hetkeksi työhuoneeni tietokirjallisuuden alakertaan vieville rappusille.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Portugalin lippu

Jos olisin portugalilainen ja vaatisin värisokeana lipun värien vaihtamista punaisesta ja vihreästä joksikin muuksi, niin mitenhän siihen vaatimukseen suhtauduttaisiin?




tiistai 2. joulukuuta 2014

Autolla ajoa öiseen aikaan

Joskus neljäntoista ikäisenä sain äidinkielen tunnilla eteeni tämän tekstin:

  Ajettiin hillitöntä vauhtia pimeää tietä pitkin,
  keltavästäräkki käveli mustan oksan päästä päähän.

Silloin olin varma kaikella neljätoistavuotiaan asiantuntemuksella, että tuollaisen sepustuksen tekaisee kuka tahansa. Esillä oli muitakin tekstejä, jotka ovat unohtuneet. Olen jäänyt miettimään, miksi mieleen jäivät kaikesta huolimatta juuri nuo sanat. Mikä niissä oli sellaista, että ne jäivät muistiin?

Kirjailijan nimi ei kuitenkaan pysynyt mielessä. Nyt tiedän, että hän oli Pentti Saarikoski.

Eilenkin mietin keltavästäräkkiä, kun myöhään illalla ajoin moottoritietä kotia kohden.




maanantai 1. joulukuuta 2014

Tarkkana pitää olla

Jos näinä päivinä aikoo osua valoon, on tähdättävä tarkkaan.

Jos aikoo kysyä mielipidettä sellaiselta, joka ymmärtää ja kuuntelee muutakin kuin omansa, on hyvin harkittava, keneltä kysyy.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kirjat ihmisen takana

Saarikoski oli tavallaan rokkitähti, vaikkei hänellä laulunääntä ollutkaan. Hän juopui suorassa TV-lähetyksessä ja päätyi lööppeihin. Hän vaihtoi vaimoja, unohti lapsensa ja sekosi kelvottomiin oppeihin, joista hän kirjoitti niin, että nykylukijalle tulee vaivaantunut, myötähäpeän täyteinen olo.

Tämän kaiken keskellä ja tästä kaikesta huolimatta hän oli kielellinen virtuoosi ja tarkka näkijä, joka saattoi yhdessä ainoassa lauseessa kääntää näkökulmat nurin ja vihjata totuuteen, jonka yksin hän kykeni näkemään.

Kuka on se ihminen tämän kaiken takana?


Mutta sitäpä minä en kysykään. Sen sijaan kysyn, mitä olivat itse kirjat tämän kaiken takana.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Painajaiset

Sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Ei se ole koko totuus elämästä, mutta jokin syrjä kyllä, tai näkökulma.

Painajaiset eivät vahvista. Niiden ainoa ominaisuus on niiden paino.


perjantai 28. marraskuuta 2014

Ullakolla

Joskus olisi hyvä täydentää marraskuun pimeä, lukita ovet, sulkea ikkunat ja vetäytyä ullakolle.

Siellä lukea tärkeät kirjat.

Takaisin tultuaan katsoa, onko maailma vielä sama.


torstai 27. marraskuuta 2014

Entinen kokki

Entinen kokki valitti, että ihmiset valittivat sellaisiakin asioita kuin, että parsakaali oli aseteltu väärälle kohtaa lautasta.

Sen takia hän on entinen kokki.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Nimiluettelosta pääteltyä

Avaan merkittäväksi julistautuvan kirjan. Vilkaisen takasivuilta nimiluettelon.

Siellä ei mainita Dostojevskia.


Ei se kirja sittenkään ole kovin tärkeä.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Peruna

Viinan juomisen suhteen olen eri linjoilla Saarikosken kanssa, mutta ruokapuolella mieltymykset ovat samat.

Jossain haastattelussa Saarikoskelta kysyttiin, mikä oli hänen lempiruokansa. Hän vastasi: "Peruna ja kastike."


Tämä on hyvin lähellä minun vastaustani. Versioni on hieman lyhempi: "Peruna."


maanantai 24. marraskuuta 2014

Kun en voi olla museo

Siivoan työhuonetta, ja loppusijoitukseen lähtee kaksi järjestelmäkameran runkoa, jotka ovat täynnä hienoa mekaniikkaa. Ne syövät filmiä, eikä niitä kukaan enää käytä.

Tällaisen insinööritaidon mestariluomuksen hävittäminen tekee kipeää kuin veisi koiraa piikille tai toimittaisi vanhoja raamatunkäännöksiä paperinkeräykseen. 

Muistelen aikaa, jolloin otettiin hartaita, harkittuja kuvia. Jokainen ruutu maksoi.



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ihmetykset

Kumpia tässä nyt enemmän ihmettelisi?

Äitejä, jotka surmaavat lapsensa, vai niitä, jotka päättävät kuolla rekkakuskin työpaikalla?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kaikkien keskellä

Olen kesämökin pihalla keskellä yötä. Alhaalla oleva järvi on musta kuin kuolema, ja taivas on pimeyden pimeä. Vain sen rannassa on himmeä kajo, josta en saa selvää, onko se kajo vai ei.

Luin sanomalehdestä, että viiden kilometrin päässä on Suomen väestöllinen keskipiste. 



perjantai 21. marraskuuta 2014

Oksat ja tukkipuut

Olin metsäretkellä. Kompastuin polulla. Kukaan ei nähnyt. Se oli tärkeintä. Ei tarvinnut nolostua.


Minua jäi kuitenkin harmittamaan, että piti kompastua niin olemattomaan oksaan. Olisipa ollut kunnon tukkipuu, niin olisi voinut huomata nöyrtyvänsä kunnon vastukselle.

torstai 20. marraskuuta 2014

Suuret persoonat

Ennen kuin julistat jonkun ihmisen suureksi ihmiseksi, soita ensin hänen lapsilleen ja kysy.

Yöllä katselin Elävästä arkistosta dokumentteja, joita Saarikoskesta on tehty. Tytär muisteli, kuinka isä oli kutsunut lapset hotelli Presidenttiin syömään.


Sovittuna päivänä sovittuun aikaan lapset olivat paikalla. Isä ei tullut.



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Toivoisin baanoja, sain polut

Paljon mieluummin kiitäisin Autobahnin vasenta kaistaa tai keräisin lukemia mailimittariin.


Mutta kun minut on laitettu näihin pohjoisiin metsiin ja näille vaivoin erottuville poluille, joista en tiedä, onko edes jänis näitä kulkenut.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Marraskuun grafiikka

Jollain masokistisella tavalla olen aina pitänyt tästä marraskuun grafiikasta.


Tavallaan tämä on helppoa. Jos onnistuu säilyttämään tasonsa, nousee vireydessä samalle korkeudelle kuin reippaimmat. Heidän tasonsa kun niin dramaattisesti putoaa.


maanantai 17. marraskuuta 2014

Niin kuin venettä tyhjentäisi

Olen yrittänyt viimeistellä tekstiä. Siinä aika-arviot eivät koskaan pidä paikkansa, jos aikoo saada hyvää jälkeä.

On kuin tyhjentäisi soutupaattia kauhalla. Mitä lähempänä on päämäärä, sitä vähemmän saa kauhaansa vettä ja sitä hitaammin vesi vähenee. Vaikka kuinka lappaa, aina on jokin liru jäljellä.


Luulin saavani tänään valmista. Huomiselle jäi.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Yhden pisteen kysymys

Pienimpiä mahdollisia kysymyksiä on yhden pisteen kysymys siitä, miltä piste tai pilkku näyttävät, jos ne kursivoi.

Vastaus riippuu fonttilajista.

Välilyönti ja tyhjä tila ovat aina samanlaisia, ovatpa ne kursivoituja tai eivät.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Kaksi ja puoli asiaa

Välillä voi hymähtää omille virheilleen, kuten seuraavalle.


Kirjoitin: "Tässä on huomattava kaksi asiaa. Ensinnäkin - -. Toiseksi on - -. Ja kolmanneksi - -."


perjantai 14. marraskuuta 2014

Torstain ja perjantain välisenä yönä

Saarikoski kirjoittaa: "Kaikki minkä valveilla /  näen on kuolemaa, kaikki minkä nukkuessani, unta."

Nämäkin ovat Saarikosken sanat: "Aamulla pelkään elämää enemmän kuin illalla kuolemaa."

Monenlaisia ihmiset miettivät torstain ja perjantain välisenä yönä. Minä ajattelen näitä.


torstai 13. marraskuuta 2014

Mafiassa on hyvät puolensa

Vanha tuttu pelasti tilanteeni.

On niitä ihmisiä, jotka itse tarjoutuvat apuun, ja sitten niitä, joilta sitä ei saa pyytämälläkään.


Kotiin ajellessani muistin tämän tuttuni joskus filosofoineen: "Tavallaan uskon mafiasysteemiin. Siihen, että kaikki ovat velkaa toisilleen."



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Sivistyssanat

Olen opetellut kirjoittamaan niin, että rippikoululainenkin ymmärtäisi. Tämä tavoite on pakottanut luopumaan sivistyssanoista.

Saarikoskesta kirjoittaessani on hieman tingittävä periaatteesta , ensinnäkin sen takia, että joillekin sanoille ei ole suomenkielistä vastinetta. Niitä ovat esimerkiksi eksistentiaalinen tai paradoksaalinen.


Toiseksi on keksittävä sanoja, joilla välttää toistoa. Kun on riittävän monta kertaa puhunut viittauksesta, tulee mieleen, eikö olisi jotain synonyymia. Avuksi tulee alluusio.


Osaan paljon sivistyssanoja, mutta vain passiivisesti. Ne ovat kuin vierasta kieltä. Niitä kirjoittaessani tunnen outoa epävarmuutta siitä, menevätkö ne oikein.






tiistai 11. marraskuuta 2014

Johdonmukaisuudesta johtuvaa

Seminaarissa kuulin lauseen: "Kaikkihan me haluamme, että meidän ajattelumme olisi johdonmukaista." En sanonut mitään, koska ei pidä viedä keskustelua ohi siitä, mistä varsinaisesti on keskusteltava.

Sanon tässä sen, mikä jäi seminaarissa sanomatta: En halua olla johdonmukainen, koska elämä ei ole sellaista. Johdonmukaisuus on epäilyttävää. Se tekee todellisuudelle samaa kuin liian pienet kengät tekivät japanilaisten naisten jaloille.

Kannatan hidastuvaa kiihtyvyyttä, appelsiinin keltaista pimeyttä, mikroskoopeissa näkyviä galakseja, veden kaltaista hiekkaerämaata ja syntistä pyhyyttä.

Johdonmukaisuus on hyvä tuulensuoja, koska luentopaperit pysyvät järjestyksessä. Tuulella ne purjelaivat kuitenkin seilaavat.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vankilasta lentokentäksi

Huomisella Helsingin käynnillä ei ole kiirettä hypätä Tampereen junaan. Voisin vaikka käydä jossain näyttelyssä.

Tai voisi mennä ostamaan Václav Havelin elämäkerran.

Havel on se kaveri, joka oli viisi vuotta vankilassa ja jonka mukaan on nyt nimetty Prahan kansainvälinen lentokenttä.

Havel on sama kaveri, joka presidentin viran loputtua poistui virkapaikaltaan kävellen. Takki vain heilui olalla, kun hän dallasi Prahan katuja.


Sitä minä kutsuisin tyyliksi.



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Muuan villapusero

Näyttää, että sunnuntaina ulkolämmöt nousevat selvästi plussan puolelle.

Tavallaan se on harmi.

Juuri nyt olisi ollut sopiva päivä vetää isävainaan villapusero päälle ja lähteä hänen tapaansa puita katselemaan.




lauantai 8. marraskuuta 2014

Bussillinen nuoria

Eilispäivässä  oli jotain, mikä herätti keskelllä yötä ja sai kirjoittamaan ajatuksen muistiin, ettei se katoaisi kuin uni aamun tullen.

Pyhä on kaukana siitä, että me aktivoidumme tai herkeämme sanomaan jotain. Se on sitä, että mykistyneinä ja lumoutuneina katsomme jotain, minkä ansiosta alamme nähdä.

Niin kuin sekin yö, kun bussillinen nuoria tyhjentyi maantielle katsoakseen revontulet.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Kannet kiinni ja pihalle

Yöllä puoli kahden aikaan laitoin Saarikosken kannet kiinni. Sammutin työhuoneesta valon, menin alakertaan ja kävin postilaatikolla.

Askeleeni olivat ensimmäiset, jotka oli tehty siihen tuoreeseen lumeen.



Kotiovella katsoin jalkojeni jälkiä, jotka olin tallonut maahan. Tuntui siltä kuin piha olisi mennyt rikki.

torstai 6. marraskuuta 2014

Lukemisen ja kirjoittamisen syyt

Monta tekstiä lukiessani olen miettinyt, tätäkö varten minut on opetettu lukemaan. Monen kirjoitustehtävän edessä olen ihmetellyt, mitä varten juuri se.

Pentti Saarikoski sanoo sen näin:

          Heidät on opetettu lukemaan
          että he paremmin ymmärtäisivät määräyksiä
          ja heidät on opetettu kirjoittamaan
          että he osaisivat täyttää kaavakkeensa.


Tällaisten lauseiden takia Saarikoskea kannattaa lukea.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Hukatut tunnit

Tänään hukkasin enemmän tunteja kuin onnistuin pitämään kiinni. Yksi tyhjentynyt patteri voi tärvätä paljon.

Koetin kannustaa itseäni. En kuitenkaan kuluttanut niitä hukattuja tunteja lääkärin odotushuoneessa kuullakseni, että nyt on tulossa aivan kaikkeen muutaman viikon tauko.


Minä kävelen, minne haluan. Kädet nostavat esineitä. Silmä näkee valon. Korva kuulee, kun joku kutsuu.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Imeytyneet paperit

Työhuoneeni imee papereita itseensä niin kuin jalkapallossa kuudentoista alue kaatuilevia hyökkääjiä.

Kahden tunnin etsimisen jälkeen nöyrryin soittamaan: voitteko lähettää minulle uuden.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kokonainen bussimatka

Tänään olen puhunut elävän ihmisen kanssa, kokonaisen bussimatkan. Puhuimme lapsista, päivähoidosta, vuorokausirytmistä ja mahdottomuudesta vaikuttaa lastensa temperamenttiin.

Kerroin vanhan juttuni neljän lapsen äidistä, joka sanoi: "Jos meidän lapsilukumme olisi jäänyt kolmeen, pitäisin edelleen itseäni erinomaisena kasvattajana."

Ylös oli alas ja alas oli ylös

Kävellessäni myöhään illalla kylän läpi muistelin niitä aikoja, kun kävin entisessä kotikaupungissani ja minulta oli ruvettu kyselemään, mitä siellä oikein tein.

Silloin tajusin, etten enää kuulunut sinne.


Vähän sen jälkeen nousin Helsingissä Tampereen junaan ja huomasin, että olinkin menossa kotiin. Suunnat olivat vaihtuneet. Ylös oli alas, ja alas oli ylös.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tuulen seurassa

Vaikeita ovat ihmiset, jotka puhuvat, kävelevät, katsovat CapsLock päällä.

Mutta kohtuullinen tuuli hellästi heiluttaa oksia.

Se on hyvää seuraa.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Jotain osaa myös kuvitella

Tänään en käynyt hautausmaalla. Ei tarvinnut. Sen osaa kuvitella itse.

Eräät asiat ovat aina ja kaikkialla samat: kuolleiden hiljaisuus, marraskuun pimeä ja kynttilöiden valo.

Ovikello soi kun puhelin ei vastaa

Ovikello soi. Puhelimeni ei ollut vastannut, ja niin hän päätti tulla kotiin saakka.

Hän näytti kirjaa ja kysyi: "Oletkos nähnyt tätä?"

Siinä oli Luiz Ruffaton kokoamia brasilialaisia jalkapallotarinoita. Kirjan nimi oli Pilkun paikka.

Tunsin Ruffaton, sillä häneltä on juuri tullut kiinnostavalta vaikuttava Rutosti hevosia. Tämä jalkapallokirja oli kuitenkin mennyt minulta ohi. Kustantaja ei kuulemma osaa markkinoida.

Tartuin halukkaasti kirjaan.



perjantai 31. lokakuuta 2014

Kolmenkymmenen kilometrin päässä

Lykkäsin veneen vesille, ja kolmannella heitolla hauki otti kiinni. Se oli liian pieni, ja laskin sen irti. Soudin vähän matkaa, ja taas tuli, toisella heitolla. Kala oli lyhyt ja laiha, ja annoin mennä.

Siihen saaliit loppuivat. Ne olivat minulle tämän vuoden ensimmäiset.

Täältä ehkä kolmenkymmenen kilometrin päässä avattiin ostoskeskus. Ei uskoisi, sillä illan tultua on pimeää paljon.

Jotkut jonottivat yön ulkosalla päästäkseen aamulla ensimmäisinä kauppaan.

En ollut heidän joukossaan.